Pultsari

Текст из юмористической книги «Большой финский справочник-определитель людей».

Ulkonäkö. Pultsarin tunnistaa varsin distinktiivin ulkonäön (punakka naama, nuhjuiset vaatteet, ulostetta lahkeessa, jne.) lisäksi erittäin tehokkaasti myös hajun perusteella. Vanha helsinkiläinen ratikkamatkustajan viisaus «housuihinsa ulostavat vain lapset, sairaat ja pultsarit” havaitaan vuosi toisensa perään paikkansa pitäväksi.

Vuorovaikutus. Pultsari on varsin sosiaalinen hahmo. Tai oikeampi termi olisi ehkä yltiösosiaalinen. Vallitsevan tilanteensa vuoksi hän ei suoranaisesti lukeudu toivotuimpien keskustelukumppaneiden listalle, mutta koska kyseessä on ihminen, on hänellä sama tarve tulla huomatuksi kuin kaikilla muillakin. Pultsareiden kohtaamisessa vallitsee ns. Pasan ja Atpon pultsariparadoksi: vaikka kohde itse on kaikkea muuta kuin huomaamaton (havaittavissa useilla aisteilla), ei kukaan oikein halua osoittaa häntä huomanneensa. Täyttä varmuutta paradoksin syntysyistä ei ole, mutta se näyttäisi liittyvän «vippaa mulle femma dösälippuun” -tyyppisen vastareaktioon.

Laumakäyttäytyminen. Pultsari hakeutuu vertaistensa seuraan. Laumassa pultsari ei välttämättä puhu mitään, vaan luottaa läsnäolonsa voimaan. Riittää, että istuskellaan samalla puistonpenkillä ja juodaan yhteisestä muovipullosta, jossa lukee Lasol. Laumassaan pultsari on äärimmäisen tahdikas: muut eivät ole huomaavinaan, mikäli joku lajitoveri tippuu penkiltä ja sammuu kuralätäkköön. Järjestäytynyt yhteiskunta kokee pultsarien laumat uhaksi yleiselle viihtyvyydelle. Näin ollen se on organisoinut joukkoja (poliisit ja stevarit), jotka käyvät väsymätöntä taistoa laumoja hajottaakseen («mitäs jos Repa haettaisiin välillä uutta vauhtia tuolta maijan peräpenkiltä”). Homma on yhtä palkitsevaa kuin citykanien toijunta.

Liikehdintä. Katkokävely viinamyymälöiden ja puistojen välittömässä läheisyydessä.

Ravinto. Pultsari hankkii ravintonsa nestemäisessä muodossa. Muusta ihmislajista poiketen se pystyy prosessoimaan myös erilaisia denaturoituja aineita.

Lisääntyminen. Pultsarien synnystä kiertää paljon erilaisia teorioita. Kiinnostavaa onkin seurata, miten erilaiset tarinat heijastelevat niiden kertojan arvomaailmaa. Kovia oikeistoarvoja kannattavat ovat järjestään sitä mieltä, että pultsari on itse sekä aiheuttanut että ansainnut nykyisen tilansa. Pehmeämpien arvojen kannattaja taas saattaa todeta, että vaikka pultsari epäilemättä onkin asiassa «auttanut”, on alkusysäys todennäköisesti tullut jostain suuresta käänteestä elämässä ja että teoriassa kaikki ihmiset ovat jossain määrin alttiina vastaavalle. Molemmat käsitykset ovat luonnollisesti väärässä, koska kumpikaan niistä ei ole meidän.