Мрачный эпизод прежде всего европейской истории. На неадаптированном финском языке с некоторыми моими лексико-грамматическими комментариями.
Eräänä lokakuun päivänä vuonna 1347 Messinaan saapui genovalainen kauppa-alus, joka oli matkalla kotiin Krimiltä. Jokin oli kuitenkin vialla. Laivan kannella oli aivan liian hiljaista. Missä miehistö oli? Kun satamavouti nousi kannelle tarkistamaan tilanteen, totuus selvisi. Aluksen merimiehet olivat joko sairaita tai kuolleita. Heillä oli mustia paiseita kainaloissa ja nivusissa. Paiseet vuosivat verta ja mätää, ja ‘vielä elossa olevat miehistön jäsenet vaikeroivat ja valittivat tuskissaan.
Parissa vuorokaudessa koko miehistö oli menehtynyt. Muutaman päivän kuluttua heitä hoitaneet kaupungin asukkaat saivat kauhukseen täsmälleen samoja oireita.
Joillekin nousi paiseita, jotka olivat isoja kuin omena tai greippi. Joillakin oli kuumetta ja yskä, ja he sylkivät verta.
Ne, joille nousi paiseita, kuolivat viiden päivän kuluessa. Ne, jotka sylkivät verta, saattoivat kuolla saman päivän kuluessa. Molemmissa tapauksissa potilaat levittivät ympärilleen hapanta löyhkää; hiestä, hengityksestä, verisestä virtsasta ja ulosteesta kohosi kuoleman ja mätänemisen kuvottava haju.
Tauti oli rutto. Sen aiheutti pieni bakteeri, joka paljon myöhemmin saisi nimen Yersinia pestis. Sairaus johti lähes varmasti kuolemaan, ja se levisi kauhistuttavalla nopeudella. Tammikuussa 1348 rutto saapui Marseilleen ja Genovaan, maaliskuussa Espanjaan, Provenceen ja Toscanaan. Keväällä se oli ehättänyt Pariisiin, elokuussa se ylitti Englannin kanaalin. Samaan aikaan se levisi Alppien yli kohti Unkaria. Kaikkialla vaikutukset olivat yhtä hirvittävät: kuolemaa ja löyhkää.
Talonpojat kuolivat pelloilleen, käsityöläiset työvälineidensä ääreen. Lääkärit saattoivat kuolla ennen potilaita, joilta he olivat tartunnan saaneet, papit ennen sairaita, joita he olivat siunaamassa. Paniikki levisi ympäri Euroopan.
Talvella kulkutaudin voima näytti heikkenevän, mutta keväällä 1349 se sai uutta puhtia. Tuolloin rutto levisi Flanderiin, Skotlantiin, Jyllantiin ja sieltä Norjaan. Bergenin edustalla ajautui kalliolle kauppalaiva, aavelaiva jonka koko miehistö oli kuollut matkalla meren yli Englannista.
Ruotsiin rutto saapui seuraavana talvena todennäköisesti etelästä ja lännestä. Vuonna 1351 se jatkoi Suomeen ja saapui seuraavana vuonna Venäjälle.
Paiseiden vuoksi tautia kutsuttiin mustaksi surmaksi. On arvioitu, että se vaati joka kolmannen eurooppalaisen hengen — yli kaksikymmentäviisimiljoonaa uhria.
Rutto iski yhtä säälimättömästi niin ylhäisiin kuin alhaisiin. Ranskassa kuninkaallisten notaarien ammattiryhmästä kuoli kolmasosa. Bristolissa kaupungin viidestäkymmenestäkahdesta raatimiehestä viisitoista. Sienassa viisi yhdeksästä. Kastiliassa kuningas Alfonso XI kuoli ruttoon, samoin Ruotsin kuningas Eerik Maununpoika. Laskelmien mukaan myös Ruotsissa kuoli joka kolmas, yhteensä parisataatuhatta henkeä. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, eikä Ruotsissa ole kirjallisia lähteitä rutosta ajalta ennen Olaus Petriä, joka otti asiakseen kuvata tapahtumia lähes kaksisataa vuotta jälkikäteen. Vaikka suulliset lähteet kuvailevat ruton aikaansaamaa tuhoa ja sitä, miten tautiin kuoli kokonaisia kyliä, ei Ruotsissa ole tilastoja kuolleiden määrästä.
Toscanassa tilastoja sen sijaan on säilynyt. Kun muutama vuosi sitten haastattelin italialaista historiantutkijaa Andra Barlucchia, joka on omistanut uransa Firenzen yliopistossa tälle tuhoisalle kulkutaudille, hän vertasi ruton vaikutuksia ydinsotaan.
Liioittelua? Hiroshimaan vuonna 1945 pudotettu atomipommi tappoi viisikymmentäkahdeksan prosenttia kaupungin asukkaista. Toscanassa vuosina 1348 ja 1349 rutto surmasi kahdeksankymmentä prosenttia kaupunkilaisista. Barlucchin mukaan alue on vain vaivoin toipunut ennalleen. Vasta 1900-luvulla Toscana saavutti ruttoa edeltäneen väkiluvun. Vielä tänäkin päivänä Sienan katedraali on keskeneräinen, muisto vuoden 1348 hirvittävästä keväästä, jolloin kaikki pysähtyi.
Syyt ruton tuhoisaan leviämiseen ja suureen tappavuuteen alkoivat selvitä vuonna 1894, jolloin sveitsiläis-ranskalainen bakteriologi Alexandre Yersin löysi organismin, joka nykyisin kantaa hänen nimeään. Mutta miten ihmeessä Yersinia pestis saattoi levitä niin nopeasti Euroopan halki?
Yleensä syyksi esitetään vakiintunut selitys. Tappavaa bakteeria levitti pieni verta imevä eläin, joka tunnetaan tieteellisellä nimellä Xenopsylla cheopis mutta jota kutsutaan arkisesti rottakirpuksi isäntäeläimensä rotan mukaan. Mustarotta Ratios rattus on aina elänyt ihmisten ja varsinkin elintarvikevarastojen läheisyydessä. Kun tartunnan saanut rotta kuoli (kaikki nisäkkäät kuolevat ruttoon yhtä nopeasti), lähellä oli yleensä vaihtoehtoinen isäntäelin: ihminen. Kirpunpurema siirsi bakteerin ihmiseen, ja koska 1300-luvun kaupunkilaiset asuivat ahtaasti, tappava sairaus levisi nopeasti.
Selitys on sittemmin aiheuttanut tutkijoille aina vain suurempaa päänvaivaa. Merkittävin vastaväite kuuluu, ettei musta surma vastaa mustarotan levinneisyysaluetta, jolloin ristiriidassa ovat sekä ilmaantuvuus että esiintyneisyys. Sitä paitsi rottakirppu on riippuvainen rotasta. »Musta surma käyttäytyi aivan eri tavalla kuin rottien mukana leviävä paiserutto», kirjoittavat brittiläiset tutkijat Susan Scott ja Christopher Duncan kirjassaan Biology of plagues. Ilman kautta leviävä keuhkorutto kyllä tarttuu suoraan ihmisestä toiseen, mutta useimmille nousi paiseita, ja paiserutto tarttuu mustarottaa isäntäeläimenä käyttävän kirpun puremasta.
Miksi se muka olisi mahdotonta? Siksi ettei mustarottia yksinkertaisesti ollut niin paljon kuin mustan surman nopea ja tuhoisa leviäminen halki Euroopan olisi edellyttänyt. Musta surma eteni Marseillesta Pariisiin keskimäärin neljän kilometrin päivävauhdilla, tutkijoiden mukaan huomattavasti rottaa nopeammin. Muualla tauti eteni samaa vauhtia kuin terve ihminen taivaltaisi. Se levisi vääjäämättömästi riippumatta siitä, oliko seudulla rottia vai ei. Esimerkiksi Islannissa ei mustarottaa esiinny, mutta siitä huolimatta musta surma riehui säälimättömästi. Xenopsylla cheopis on alle viidentoista asteen lämpötilassa inaktiivinen, mutta silti rutto ylitti Alpit nopeasti. Scott ja Duncan järkeilevätkin, että ainoa vaihtoehto on antaa synninpäästö rotalle ja selvittää muita vaihtoehtoja. Heidän mukaansa musta surma levisi ihmisestä toiseen, ja vertaamalla päivämääriä ja vanhoja kuolleidenkirjoja voidaan päätellä, että taudilla oli itämisaika, jolloin uhri ei ollut vielä sairastunut mutta levitti kuitenkin tartuntaa.
Teoria ei juuri herättänyt huomiota, kun se esiteltiin vuonna 2001, mutta kahdeksantoista vuotta myöhemmin joukko Oslon yliopiston matemaatikkoja asettui samalle kannalle.
»Koska käytettävissä ei ole kokeellista, historiallista eikä arkeologista tutkimustietoa, matemaattiset mallit auttavat selvittämään eri leviämismekanismien todennäköisyyttä», tutkijat kiijoittivat raportissaan.
He kokosivat tiedot yhdeksältä eri alueelta, joilla musta surma raivosi, digitalisoivat ne ja siirsivät näin saadut arvot sekä muut tunnetut muuttujat etukäteen laadittuihin yhtälöihin. Koottuja tietoja olivat muun muassa väkiluku, kuolleiden määrä ja ajankohta. Lisäksi tutkijat selvittivät bakteriologisia tietoja, esimerkiksi miten saastunutta rotan veren täytyy olla, jotta se voi levittää tartuntaa, montako kirppua yhdessä rotassa voi olla ja paljonko kullakin alueella on mahdollisesti ollut rottia.
Ja niin edelleen. Kaikki tunnetut tiedot syötettiin tietokoneelle, kaikki mahdolliset tartuntareitit kokeiltiin — ja lukuisten tietokoneajojen jälkeen tutkijat esittelivät tuloksensa helmikuussa 2018: »Ilmeisesti kyseinen pandemia levisi ihmisen ulkoloisten välityksellä.» Eli toisin sanoen: ruttoa levittivät ihmisen kirput ja täit.
Mutta jos musta surma ei levinnytkään rottien välityksellä bakteerin aiheuttamana paiseruttona, mikä se siinä tapauksessa oli? Matemaatikkojen laskelmat eivät anna vastausta kysymykseen, mutta brittitutkijoilla on teoria: virus.
Susan Scott ja Christopher Duncan ovat vakuuttuneita, että tuhoisan mustan surman taustalla oli aggressiivinen viruksen aiheuttama verenvuototauti, joka ebolakuumeen tavoin aiheuttaa vakavaa verenvuotoa ja lähes aina johtaa kuolemaan. Englannissa laadittujen kuolleiden tilastojen avulla tutkijat muodostivat kuvan sairaudesta, joka tappoi kolmenkymmenenseitsemän päivän kuluttua tartunnasta. »Ensimmäisen 10-12 päivän aikana tartunnan saanut ei ole sairas eikä levitä tartuntaa, seuraavien 20-22 päivän aikana hän levittää tartuntaa. Tämän jälkeen hän sairastuu ja kuolee viiden päivän kuluessa.»
Epidemiologit tietävät, että pitkä itämisaika voi johtaa tuhoisaan pandemiaan. Moni seikka viittaakin siihen, että asia oli tiedossa jo ruton aikaan. Satamaan tultuaan merimiehet joutuivat viettämään aluksellaan neljäkymmentä päivää eristyksessä tartuntojen leviämisen estämiseksi. Neljäkymmentä on italiaksi quaranta, ja näin eristystä alettiin kutsua karanteeniksi.
Kaikki näkökohdat eivät kuitenkaan tue virusteoriaa. Kun ranskalaiset tutkijat keväällä 2000 avasivat Montpellierissä 1300-luvulta peräisin olevan joukkohaudan, heidän tavoitteenaan oli etsiä tunnettujen taudinaiheuttajien dna:ta. He tekivät yhden ainoan löydön: erään vainajan hammasytimessä oli jäänteitä Yersinia pestis -ruttobakteerista. Kyseinen vainaja, kuten todennäköisesti muutkin samaan hautaan haudatut, oli ilmeisesti kuollut bakteerin aiheuttamaan paiseruttoon, muotoon jota mustarotan kirput levittivät.
Onko asia siis selvä? Ei, sillä virusteorian kannattajien mukaan kumpikaan havainto ei sulje pois toista. Sitkeistä etsinnöistä huolimatta molekyylibiologit eivät ole tämän lisäksi onnistuneet löytämään mustan surman ajalta lainkaan taudinaiheuttajan dna:ta.
Näin ollen tieteellinen keskustelu jatkuu edelleen ja jäljelle jää kysymys, miten joka kolmannen eurooppalaisen surmannut infektio saattoi levitä niin hirvittävän nopeasti.
Слова:
asettua samalle kannalle — занять же позицию (прийти к тем же выводам)
ebolakuume — или просто ebola — геморрагическая лихорадка Эбола
eristys — изоляция
genovalainen — генуэзский
kirppu — блоха
laskelmat — расчёты
levitä (leviä-) — распространяться
löyhkä — зловоние
Messina — Мессина, город в Сицилии
musta surma — Чёрная смерть — вторая в истории пандемия чумы, пик которой пришёлся на 1346—1353 годы, а повторные вспышки продолжались вплоть до XIX века. Жертвами болезни стали десятки миллионов людей: по разным оценкам, от болезни погибло от 30 % до 60 % населения Европы.
mustarotta — черная крыса
näin ollen — таким образом
näkökohta — обстоятельство, момент
paise — фурункул, нарыв
purema — укус
rutto — чума
sitkeä — упорный
tartunta — инфекция
täi — вошь
vaikeroida — стонать
ylittää — пересечь (улицу, горы, границу…)
Свежие комментарии