назад
VALKOINEN KEPPI
Kaikki oli pilalla.
Kuudennen luokan opettajan yllätysläksiäisjuhlat olivat menneet pilalle, sillä rehtorin mielestä ne olivat olleet liian yllättävät. Kaiken lisäksi opettaja itse oli kaikkien yllätykseksi ilmoittanut jäävänsä sittenkin kouluun. Hän oli vain unohtanut kertoa siitä rehtorille.
Paten vaatteet olivat pilalla. Ne olivat jääneet lehti-roskiksen pohjalle, kun talonmies työnsi sen ulos liikuntasalista. Kun me menimme etsimään roskista, ke-räysauto oli jo hakenut sen sisällön. Onneksi oli lämmin ja minä pärjäsin ilman keltaista haalariani. Pate puolestaan näytti minun haalarissani ihan vasta kuoriutuneelta kanapojalta, mikä hän oikeastaan olikin.
Erityisen pilalla oli opettajan katkennut karttakeppi. Tai niin me luulimme.
— Ei se ollut minun karttakeppini. Minun karttakepissäni on turkiskahva, opettaja sanoi läksiäisjuhlan jälkeen.
Se oli totta. Opettaja oli itse askarrellut kepin kahvaan tekoturkispäällysteen saadakseen siitä tukevamman otteen. Sen me olimme unohtaneet. Juhlissa katkennut keppi olikin ollut kuudennen luokan opettajan oma opetusväline. Kuudesluokkalaiset olivat vain maalanneet sen kultaiseksi. Heidän oli ollut tarkoitus ojentaa se opettajalleen muistoksi. Siitä sipinä ja supina.
— Mutta missä ihmeessä opettajan karttakeppi sitten on? minä hämmästyin.
— Valkoinen keppi, jossa on turkiskahva. Miksi minusta tuntuu, että olen nähnyt sen jossain? Hanna pohti.
— Opettajan kädessä ennen kuin se katosi? Tiina ehdotti.
— Ei vaan katoamisen jälkeen, Hanna sanoi vakaasti.
Äkkiä minullekin tuli samanlainen outo tunne.
Ihan kuin olisin nähnyt tutun esineen niin väärässä paikassa, etten tunnistanut sitä lainkaan. Silti olin nähnyt sen.
— Siellä oopperassa? Hanna yritti.
— Vessassa oli vetokeppi, muisti Tiina.
— Ja sillä samettiherralla oli kävelykeppi, muisti Tuukka.
— Kapellimestarilla oli keppi, Tuukka hoksasi.
— Rehtorin kansliassa oli kukkakeppi, minä keksin.
— Pannuhuoneessa oli vahtimestarin lämmityskatti-lakeppi, Samppakin yritti muistella.
— Minä kiskaisen vahtimestaria säätökeppiin, jos hän on vienyt opettajan karttakepin, Pukari jupisi.
Ainoastaan Pate ei muistanut yhtään keppiä. Sen sijaan hän keskittyi kiskomaan haalarin vetoketjua. Se oli nimittäin juuttunut kiinni ja vaikutti siltä, että hän viettäisi kesän minun haalarissani. Mutta ei se minua haitannut. Minä tarvitsisin sitä luultavasti vasta syksyllä.
Missä ihmeessä olin nähnyt opettajan karttakepin? Ajatus vaivasi minua. Nyt minä olin aivan varma siitä, että olin nähnyt kepin jossain.
Juuri silloin aurinko tuli taas esiin pilven takaa ja koko luokka täyttyi häikäisevällä valolla. Opettaja havahtui ajatuksistaan ja meni kaihtimille. Hän tarttui tottuneesti niiden valkoiseen säätökeppiin, jonka vahtimestari oli vaihtanut hajonneen tilalle ja jossa oli turkispäällysteinen kahva!
Meitä vähän nauratti.
Свежие комментарии