Suomenruotsalainen kuvittaja Tove Jansson tuli kuuluisaksi Muumilaakson väestä kertovista kirjoistaan. Oikeasti hän halusi kuitenkin maalata ja kirjoittaa aikuisille – ja kirosi lopulta luomuksensa maanrakoon.
Nimi: Tove Marika Jansson
Syntyi: 1914
Kuoli: 2001
Tunnetaan: Tove Jansson tunnetaan parhaiten seikkailullisista, jännittävistä ja toisinaan pelottavistakin Muumi-tarinoistaan.
Tiesitkö? Muumipeikon nimi on peräisin Janssonin enolta, joka kertoi pelottavia tarinoita öisin keittiöön ilmestyvästä Muumipeikosta.
Janssonin sittemmin maailmankuulu Muumipeikko sai alkunsa perheen mökkihuussissa.
Hän seurusteli avoimesti muiden naisten kanssa, vaikka homoseksuaalisuus oli kielletty. Hänen Hitler-pilapiirroksensa taas aiheuttivat eripuraa Suomen saksalaismielisten viranomaisten kanssa.
Muumi-kirjojen kirjoittaja ja kuvittaja Tove Jansson ei pelännyt erottua muista – ei myöskään lastenkirjallisuudessa. Muumien jännittävässä maailmassa katastrofi vaanii aina nurkan takana, ja tarinat ovat joskus niin synkkiä, että ne kiellettiin lapsilta.
Missä Tove Jansson varttui?
Tove Jansson syntyi 9. elokuuta 1914 Helsingissä. Elettiin siis vielä Suomen suuriruhtinaskunnan aikaa. Ruotsinkielisen Janssonin perheen turvallinen elämä jatkui maailmansodan jälkeen. Tove Jansson kasvoi kolmesta lapsesta vanhimpana kodissa, jossa taide kuului jokapäiväiseen elämään. Hänen äitinsä Signe Hammarsten-Jansson oli kuvittaja ja isänsä Viktor (Faffan) Jansson kuvanveistäjä. Vanhempien ateljeen erotti olohuoneesta vain verho, ja lapset seurasivat innokkaasti heidän työskentelyään. Tove Jansson osoitti jo varhain kiinnostusta äitinsä jalanjäljissä kulkemiseen.
Signe Hammarsten-Janssonin piirtämässä luonnoksessa 18 kuukauden ikäinen Tove istuu pöydän ääressä tyynyllä ja piirtää keskittyneen näköisenä lyijykynällä viivoja paperille.
Tunnettiinko hänet myös pilapiirroksistaan?
20-vuotias Tove Jansson vieraili sukulaisensa luona Saksassa vuonna 1934. Matkallaan hän seurasi kauhuissaan militarismin ja nationalismin kasvua Hitlerin valtaannousun jälkimainingeissa. Suomeen palattuaan hän piirsi seuraavana vuonna havaintojensa pohjalta natseja vastustavan pilapiirroksen, joka julkaistiin ruotsinkielisessä satiirilehti Garmissa.
Se ei jäänyt viimeiseksi. Kaikkiaan Tove Jansson laati lehteen yli 500 pilapiirrosta, joiden vakioaiheina Hitler ja Stalin esiintyivät niin sotavuosina kuin ennen sotaakin. Esimerkiksi vuonna 1938 Jansson pilkkasi Euroopan johtajien myönnytyspolitiikkaa, joka lopulta rohkaisi Hitlerin Tsekkoslovakian ja Sudeettialueiden pakkoliittämisiin.
Janssonin piirroksessa Hitler on itkevä lapsi, jota yritetään lohduttaa natsien valtaamia maita symboloivilla kakuilla. Hitler-piirrokset herättivät suuttumusta saksalaismielisissä piireissä. Suomi teki tuolloin yhteistyötä Saksan kanssa, ja Jansson oli vaarassa joutua syytteeseen Suomen virallisen linjan mukaan ystävällismielisen valtionpäämiehen loukkaamisesta. Se ei hetkauttanut Janssonia.
”Nautin Garmille työskentelystä ja kaikkein eniten pidin Hitlerille ja Stalinille irvailusta”, hän kirjoitti myöhemmin.
Mistä Tove Jansson sai idean muumeihin?
Hahmo, josta myöhemmin tuli Muumipeikko, näki ensi kertaa päivänvalon Janssonin ja hänen veljensä Per Olovin ajautuessa nuorina aikuisina valtavaan riitaan perheen kesämökillä. Per Olov sai viimeisen sanan ilmeisen hyvin valitulla saksalaisfilosofi Immanuel Kantin lainauksella, ja Tove turvautui kostossa suosikkiaseeseensa.
Hän piirsi kesämökin ulkohuussin seinään “rumimman kuviteltavissa olevan olennon” ja nimesi sen Kantiksi. Jansson käytti myöhemmin huussin seinälle päätynyttä otusta pienin muutoksin pilapiirrostensa tunnushahmona.
Toisen maailmansodan aikaan Jansson halusi kirjoittaa tarinan, joka veisi ajatukset pois kauheasta tilanteesta. Kirjan olisi oltava seikkailu.
“Valitsin pilapiirroksistani tutun kiukkuisen hahmon ja annoin sille nimeksi Muumipeikko”, Jansson kirjoitti vuonna 1945 julkaistun ensimmäisen Muumi-kirjansa Muumit ja suuri tuhotulva esipuheessa.
Kirja on pelottava seikkailu, jossa kuvataan muumien matkaa halki synkkien metsien, liejuisten soiden ja myrskyisten vesien. Sama pätee myös seuraavaan Muumi-kirjaan. Muumipeikko ja pyrstötähti kertoo tarinan, jossa komeetta on lähellä tuhota koko Muumilaakson.
Oliko hänellä omia lapsia?
Tove Jansson kuului Helsingin vapaamieliseen taiteilijayhteisöön, jossa klassinen ydinperhe oli pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Nuorena hän leikitteli ajatuksella poikaystävänsä Tapio “Tapsa” Tapiovaaran kanssa naimisiin menosta, mutta idea jäi sikseen. Lapset eivät missään tapauksessa tulleet kysymykseenkään. Veli Per Olov oli palvellut sotilaana toisessa maailmansodassa, ja kokemus teki Janssonista pasifistin. Hän pelkäsi menettävänsä lapsensa sodassa.
Kunnon vaimona “synnyttäisin hänelle lapsia – lapsia, jotka kuolevat tulevissa sodissa!” hän kirjoitti tuskastuneena luottoystävälleen Eva Konikoffille.
Tove Janssonilla oli elämänsä aikana useita suhteita sekä miehiin että naisiin ja hän mielsi itsensä biseksuaaliksi. “Rakastun aina ihmiseen. Joskus se on mies, joskus nainen. Olennaista on se, että on kyse juuri siitä ihmisestä”, hän sanoi. Kirjailijan monimuotoinen seksuaalisuus heijastuu myös muumien maailmaan. Esimerkiksi hemulit pukeutuvat sukupuolesta riippumatta mekkoon. Kirjallisuudentutkijat tulkitsevat myös Surku-koiran suuren ja synkän salaisuuden viittaavan homoseksuaalisuuteen – sarjakuvissa Surku nimittäin pitää vain kissoista. Jansson ei koskaan salannut seksuaalisuuttaan ystäviltään ja tuttaviltaan, mutta julkisuudessa hän pysytteli pitkään hiljaa.
Salailuun oli hyvät syyt. Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa kiellettyjä vuoteen 1971, ja homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi vuoteen 1981 saakka.
Kuka oli Tove Janssonin salarakas?
Jansson tapasi joulukuussa 1946 teatteriohjaaja Vivica Bandlerin, johon hän rakastui palavasti. Bandler oli naimisissa, mutta he aloittivat intohimoisen ja ehdottoman salaisen suhteen. Jansson ikuisti suhteen teoksessaan Taikurin hattu (1948, suomennos 1956), jossa hän ja Bandler esiintyvät nimillä Tofslan ja Vifslan eli suomeksi Tiuhti ja Viuhti. He olivat antaneet nämä lempinimet toisilleen.
Tiuhti ja Viuhti kantavat mukanaan suurta matkalaukkua, jonka sisältöä kaksikon kintereillä kulkeva Mörkö havittelee. Laukussa on Kuningasrubiini eli valtaisa, punaisena säkenöivä jalokivi, joka symboloi Janssonin ja Bandlerin salattua rakkautta.
Suhde päättyi muutamaa kuukautta myöhemmin Janssonin saatua selville, ettei Bandler aikonut jättää miestään ja että hän piti myös useita muita rakastajattaria. He pysyivät kuitenkin elinikäisinä ystävinä ja tekivät yhteistyötä muun muassa Muumi-tarinoiden teatteriversiointien parissa.
Miten Tove Jansson saavutti suosionsa?
Muumi-kirjat saivat Suomessa hyvän vastaanoton. Englanniksi Taikurin hattu sekä Muumipeikko ja pyrstötähti käännettiin vuosina 1950 ja 1951. Janssonin ura lähti nousukiitoon, kun 12 miljoonan levikillään maailman suurin päivälehti London Evening News palkkasi hänet laatimaan päivittäisen jatkosarjakuvan. Eriskummallisten muumien edesottamuksia kuvaavat stripit olivat valtava menestys, ja muumikuume levisi vauhdilla.
Pian sarjakuvaa pystyi lukemaan sadoista sanomalehdistä tusinassa eri maassa. Sitten tulivat radio-ohjelmat, tv-sarjat, näytelmät ja elokuvat. Walt Disney Company tarjoutui 1950-luvulla ostamaan oikeudet muumeihin, mutta Jansson kieltäytyi tarjouksesta, koska ei halunnut hahmoistaan tehtävän Nalle Puhin kaltaisia Disney-versioita.
Suosio sai Janssonin perustamaan Moomin Characters -yhtiön, joka alkoi tuottaa lähes joka kodista löytyvien mukien lisäksi nukkeja, saippuoita, marsipaaniveistoksia ja muita suosikkihahmoja esittäviä esineitä. Liiketoiminta aiheutti Janssonille ajoittain päänvaivaa, mutta oli myös hyvin tuottoisaa. “En voi välttää rikastumista, vaikka minua koijattaisiin”, hän kirjoitti ystävälleen.
Vihasiko Tove Jansson muumeja?
Muumi-kirjat toivat Janssonille paljon palkintoja, kuten Selma Lagerlöf -palkinnon vuonna 1953 ja Hans Christian Andersen -kultamitalin vuonna 1966. Tunnustuksista huolimatta Tove Jansson kyllästyi hahmoihinsa.
“Kirotut muumit. En halua kuulla niistä enää sanaakaan. Muumit oksettavat minua”, hän kirjoitti 1950-luvun lopulla muumimanian ollessa kiivaimmillaan.
Vastenmielisyys muumeja kohtaan johtui lähinnä siitä, että Muumi-kirjat eivät jättäneet Janssonille riittävästi aikaa jatkaa uraansa taidemaalarina ja aikuisten kirjailijana. Hän ehti siitä huolimatta kirjoittaa kuusi romaania ja koko joukon novelleja sekä maalata useita merkittäviä teoksia, kuten seinämaalauksen Helsingin kaupungintaloon.
Myönteisistä arvioista huolimatta Janssonin oli vaikea saada jalansijaa muumimaailman ulkopuolelta. “Kylmä tuuli tuntuu kietoutuvan jalkojen ympärille, kun liikkuu Muumilaakson ulkopuolella”, hän kirjoitti.
Miksi monta Muumi-jaksoa kiellettiin?
Osa Muumilaakson tarinoiden 104 jaksosta sensuroitiin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Sarjan paikalliset vastuuhenkilöt katsoivat niiden olevan liian pelottavia tai “epämuumimaisia”. Sittemmin jaksoista on tehty myös suomenkieliset versiot. Yksi kielletyistä jaksoista on Muumit ja taistelu merirosvoa vastaan, jossa Niiskuneiti joutuu tikarilla uhkailevan merirosvon panttivangiksi.
Myöskään Ääni kelon sisällä ei läpäissyt suomalaista seulaa. Jaksossa Muumipeikko ystävineen kohtaa metsässä demonin. Kolmas Suomessa alun perin sensuroitu jakso on Syntymäpäiväyllätys. Jaksossa Myy näkee painajaista, jossa hänen ystävänsä pilkkaavat häntä ilkeästi.
Myös Tove Jansson veti omat rajansa. Kun Muumipappa sarjan japanilaisessa versiossa löi Muumipeikkoa, hän raivostui. Hän ei voinut estää jakson esittämistä Japanissa, mutta tapauksen vuoksi sisältöä valvottiin aiempaa tiukemmin, kun uutta kautta tehtiin vuonna 1991.
Kuka oli Tove Janssonin elämänkumppani?
Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän tapaaminen taiteilijoiden joulujuhlissa vuonna 1955 oli kirjailijan elämän käännekohta. Amerikassa syntynyt taidegraafikko oli Janssonin suuri rakkaus ja loppuelämän kumppani. Naiset matkustelivat mielellään. He viettivät viikkoja ja kuukausia matkustaen junalla halki Euroopan, hotellissa Pariisissa tai rannalla kreikkalaisella saarella.
“En olisi ikinä uskonut, että elämä voi tuntua näin onnelliselta ja rauhalliselta”, Jansson kirjoitti ystävälleen Pariisissa vietetyn joulun jälkeen.
Sekä Jansson että Pietilä arvostivat vapautta ja yksityisyyttä. Sen vuoksi heillä oli kummallakin oma asunto Helsingissä – tosin niitä yhdisti ullakkokäytävä.
Jansson ja Pietilä saapuivat Linnan juhliin yhdessä vuonna 1992. He olivat Linnan juhlien ensimmäinen samaa sukupuolta oleva pari, vaikka kummallakin oli oma kutsunsa.
Ostiko Tove Jansson saaren?
Jansson ja Pietilä ostivat vuonna 1964 Klovharunin autiosaaren Pellingistä Porvoon ulkosaaristosta.
Seuraavina vuosina pariskunta vietti joka vuosi kesän huhtikuusta lokakuuhun saarella ilman juoksevaa vettä ja sähköä.
Päivät kuluivat töitä tehden, kalastaen ja luontoa tarkkaillen. Janssonia kiehtoivat erityisesti myrskyt, jotka toisinaan eristivät karun kalliosaaren muusta maailmasta. Hän käytti myrskyaihetta usein myös Muumi-kirjoissaan. Saaren ankarat olot kävivät liian raskaiksi Janssonille ja Pietilälle vasta vuonna 1982 molempien ollessa jo reilusti yli kuusikymppisiä. He luopuivat Klovharunista ja viettivät kesänsä kotonaan Helsingissä.
Siellä he kirjoittivat, maalasivat ja vastasivat lisääntyviin ihailijoiden kirjeisiin eri puolilta maailmaa. Jansson väitteli kuitenkin kriitikoiden ja tutkijoiden yhteydenottoja. “Jättäisivät minut rauhaan”, hän sanoi. “Tonkikoot kirjojani, kun olen poissa.” Kesäkuun 27. päivänä 2001 Jansson oli poissa. Hän kuoli 86-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen.
Tove Jansson kuoli 27. kesäkuuta 2001, 86-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen.
Источник: Historia, 18, 2024
Перевод на русский, сделанный нейросетью:
Свежие комментарии