НЕ ЗАБУДЬТЕ ПОМОЧЬ САЙТУ МАТЕРИАЛЬНО - БЕЗ ВАШЕЙ ПОДДЕРЖКИ ОН СУЩЕСТВОВАТЬ НЕ СМОЖЕТ!

«

»

Мар 25 2018

Распечатать Запись

Suomalainen puhekulttuuri * Текст для чтения


Текст на адаптированном финском среднего уровня сложности.


Puhumiseen liittyvät tavat ovat erilaisia eri kulttuureissa. Eroja on esimerkiksi siinä, mistä asioista on sopivaa puhua, miten suoraan omat ajatukset ja toiveet ilmaistaan, miten kuuntelemista osoitetaan ja miten hiljaisuuteen suhtaudutaan. Eri kulttuureissa kohteliaisuutta ovat erilaiset asiat.

Suomalaisessa puhekulttuurissa arvostetaan rehellisyyttä. Suomalaiset odottavat, että puhuja todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Aina suomalaiset eivät kuitenkaan ilmaise suoraan omia ajatuksiaan ja toiveitaan, vaan he odottavat, että muut ihmiset ymmärtävät ne ilman sanojakin tai pienten vihjeiden perusteella.

Moniin kulttuureihin verrattuna suomalaiset ovat vähäpuheisia. Usein sanotaan, että suomalaiset puhuvat vain silloin, kun heillä on jotain asiaa, ja silloinkin he harkitsevat tarkkaan, mitä sanovat. Tietysti eroja on myös saman kulttuurin sisällä: on puheliaita ja vähäpuheisia suomalaisia, ja saman henkilön puheliaisuus voi vaihdella tilanteen mukaan. Yleisesti ottaen suomalaisessa kulttuurissa hiljaisuutta siedetään hyvin. Ei ole esimerkiksi epäkohteliasta, jos ei keskustele bussissa tai ruokalassa vieraan ihmisen kanssa.

Jotkut ovat väittäneet, että suomalaiset eivät osaa lainkaan small talkia, rupattelua. Se ei kuitenkaan ole totta. Suomalaiset käyttävät small talkia keskustelun aloittamiseen ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Small talkin avulla myös solmitaan uusia ihmissuhteita ja joskus myös torjutaan hiljaisuutta. Tervehdyksiin ei usein liity small talkia, vaan ne ovat lyhyitä (huomenta, päivää, moi) eikä esimerkiksi perheenjäsenten vointia kysellä. Tämä saattaa tuntua ulkomaalaisista kylmältä ja etäiseltä.

Tyypillisiä aiheita suomalaisessa small talkissa ovat sää ja vuodenaikoihin liittyvät tapahtumat, esimerkiksi sienestäminen ja hiihtäminen. Puheenaihe syntyy usein myös siitä tilanteesta ja paikasta, jossa keskustelijat ovat: kaupassa puhutaan hinnoista, terveyskeskuksessa lasten flunssasta ja junassa julkisen liikenteen toimivuudesta. Henkilökohtaisista asioista, kuten palkasta, uskonnosta tai poliittisista mielipiteistä, ei suomalaisessa small talkissa juuri puhuta. Suomalaiset välttävät tällaisia puheenaiheita, koska heille on tärkeää, että keskustelu pysyy sopuisana.

Suomalaiselle keskustelulle on tyypillistä, että kun yksi puhuu, muut kuuntelevat hiljaa. Suomalainen ei helposti keskeytä puhujaa, vaan aloittaa oman puheenvuoronsa vasta, kun puhuja on lopettanut. Joissakin kulttuureissa on tapana, että kuuntelija antaa puhujalle sanallisia välikommentteja (niinkö, sehän on mielenkiintoista), nyökkäilee ja elehtii. Näin kuuntelija osoittaa puhujalle, että on kiinnostunut tämän ajatuksista. Suomalainen osoittaa kiinnostustaan tavallisesti tiiviillä katsekontaktilla.

Kulttuurit eroavat siinä, miten paljon ihmiset tarvitsevat tilaa ympärilleen. Suomalaiset tarvitsevat paljon tilaa, ja etäisyys keskustelukumppaniin pidetään melko pitkänä. Suomalaiset eivät myöskään kosketa keskustelukumppaniaan kovin herkästi — eivät ainakaan, jos kyseessä ei ole hyvin läheinen ihminen. Poskisuudelmat ja keskustelukumppanin tuleminen liian lähelle saattavat tuntua suomalaisesta ahdistavalta.

small talk — это непринужденный разговор на отвлеченные темы, которые не предполагают договоренностей, обязательств и т. д. Например, о погоде.


Из книги Sari Järvinen, Heli Lumme «Lue ja opi suomeksi».

Послать ссылку в:
  • Добавить ВКонтакте заметку об этой странице
  • Facebook
  • Twitter
  • LiveJournal
  • Одноклассники
  • Blogger
  • PDF

Постоянная ссылка на это сообщение: https://www.suomesta.ru/2018/03/25/suomalainen-puhekulttuuri-tekst-dlya-chteniya/

Добавить комментарий

Ваш e-mail не будет опубликован. Обязательные поля помечены *