Mihail Lermontov * Kuljen yksin autiolla tiellä

Menen yksin tielle;
sumun läpi kivinen tie kiiltää;
yö on hiljainen. Erämaa Muuntelee jumalaa.
Ja tähti tähden kanssa puhuu.

Taivaassa (=taivaissa) on juhlallista ja ihanaa!
Nukkuu maa sinisessä loisteessa…
Miksi minuun niin sattuu ja on niin vaikea olla?
Odotanko jotain? Kadunko jotain?

Minä en enää odota elämältä mitään,
eikä menneisyyttä vähääkään sääli;
etsin vapautta ja rauhaa!
haluaisin unohtaa kaiken ja nukahtaa!

Mutta en siihen haudan kylmään uneen…
Haluaisin iäksi nukahtaa niin,
että rinnassa uinuisivat elämän voimat,
että hengittäessäni rinta kohoilisi hiljaa;

Että koko yön, koko päivän, miniln kuuloani hellien,
suloinen ääni laulaisi minulle rakkaudesta;
että minun ylläni, ikuisesti viheriöiden,
tumma tammi taipuisi ja humisisi.

Выхожу один я на дорогу;
Сквозь туман кремнистый путь блестит;
Ночь тиха. Пустыня внемлет богу,
И звезда с звездою говорит.

В небесах торжественно и чудно!
Спит земля в сиянье голубом…
Что же мне так больно и так трудно?
Жду ль чего? Жалею ли о чем?

Уж не жду от жизни ничего я,
И не жаль мне прошлого ничуть;
Я ищу свободы и покоя!
Я б хотел забыться и заснуть!

Но не тем холодным сном могилы…
Я б желал навеки так заснуть,
Чтоб в груди дремали жизни силы,
Чтоб, дыша, вздымалась тихо грудь;

Чтоб всю ночь, весь день мой слух лелея,
Про любовь мне сладкий голос пел,
Надо мной чтоб, вечно зеленея,
Темный дуб склонялся и шумел.