Anna Ahmatova * Harmaasilmäinen kuningas

Kunnia sinulle, tuska ikuinen!
Eilen kuoli kuninkaani harmaasilmäinen.

Syysilta tukahduttavana loimusi.
Kotiin tullessaan mies virkkoi tyynesti:

“Metsältä, tiedätkö, hänet kannettiin,
ruumis vanhan tammen luota löydettiin.

Niin nuori! Ja kuningatarta on sääli,
muuttui yhdessä yössä harmaapääksi.”

Mies otti piippunsa takanreunalta
ja lähti myöhäisiin töihinsä.

Pienen tyttöni herätän unesta,
katson hänen harmaisiin silmiinsä.

Ja ikkunan takana havisee poppeli:
”Ei ole enää maailmassa kuningastasi…”

Слава тебе, безысходная боль!
Умер вчера сероглазый король.

Вечер осенний был душен и ал,
Муж мой, вернувшись, спокойно сказал:

«Знаешь, с охоты его принесли,
Тело у старого дуба нашли.

Жаль королеву. Такой молодой!..
За ночь одну она стала седой».

Трубку свою на камине нашел
И на работу ночную ушел.

Дочку мою я сейчас разбужу,
В серые глазки ее погляжу.

А за окном шелестят тополя:
«Нет на земле твоего короля…»