Довольно большая и трудная статья на неадаптированном финском, посвященная шотландскому экономисту и философу-этику Адаму Смиту, а также рождению капитализма вообще.
Зато читал Адама Смита
И был глубокий эконом,
То есть умел судить о том,
Как государство богатеет,
И чем живет, и почему
Не нужно золота ему,
Когда простой продукт имеет.
Отец понять его не мог
И земли отдавал в залог.
А.С. Пушкин, русский поэт
Filosofi Adam Smith loi perustan nykyiselle kapitalistiselle yhteiskunnalle. Hänen tavoitteenaan oli tehdä koko maailmasta rikkaampi ja taata vauraus kaikille, mutta näin ei toki ole käynyt. Smithin kuolemasta lähtien ihmiset ovat tulkinneet hänen ajatuksiaan väärin.
Yli 200 vuotta Adam Smithin kuoleman jälkeen hänen ajatuksillaan on edelleen ratkaiseva merkitys taloudessa.
Adam Smith uskoi, että vapaat markkinat luovat vaurautta, mutta varoitti vapaiden voimien raivosta. Kapitalismin isä kannatti inhimillisyyttä.
Adam Smith oli kyllästynyt. Oli kulunut viisi kuukautta siitä, kun 40-vuotias glasgow’lainen taloustieteen professori saapui talvella 1764 Ranskan Toulouseen 17-vuotiaan Henry Scottin, Buccleuchin herttuan, kotiopettajaksi. Kaupungin ilmapiiri oli kireä protestanttien ja katolilaisten välisten levottomuuksien vuoksi, ja Smithin sosiaalinen verkosto rajoittui pitkälti nuoreen herttuaan.
“Olen alkanut kirjoittaa kirjaa ajanvietteeksi”, Smith valitteli 5. heinäkuuta kirjeessä ystävälleen, filosofi David Humelle.
Adam Smith ei paljastanut, mitä kirja käsitteli, mutta historioitsijat uskovat, että hän viittasi Kansojen varallisuuteen, mammuttimaiseen teokseen taloudesta, yhteiskunnasta ja arvonmuodostuksesta, jonka hän julkaisi 12 vuotta myöhemmin.
Kirjassa Smith esitti ajatuksensa sosioekonomisesta järjestelmästä, kapitalismista, joka loisi paremman maailman ja jakaisi tavarat tasapuolisemmin.
Tiede kutsui Adam Smithiä
Adam Smith syntyi vuonna 1723 tullivirkailijan poikana skotlantilaisessa Kirkcaldyn kalastajakaupungissa. Hänen isänsä kuoli ennen Adamin syntymää, mutta hänen äitinsä perhe oli varakkaita maanomistajia, joten poika sai hyvän koulutuksen, ja 14-vuotiaana hänet kirjoitettiin Glasgow’n yliopistoon. Siellä Adam Smithiä opetti arvostettu irlantilainen filosofi Francis Hutcheson.
Aiemmat filosofit olivat pitäneet ihmisluontoa itsekkäänä ja kielteisenä voimana, joka piti kesyttää vahvan valtion tai kirkon avulla. Hutcheson sen sijaan uskoi, että ihmiset ovat luonnostaan empaattisia ja toiset huomioon ottavia, jos yhteiskunnan rakenteet sen sallivat. Teoria sosiaalisesta ihmisestä ja harmonisesta yhteiskunnasta viehätti nuorta Adam Smithiä, joka stipendin ansiosta pääsi jatkamaan opintojaan Oxfordissa.
Newtonin teoriat viitoittivat tietä
Tieteen kehitys oli nopeaa. Vuonna 1687 englantilainen matemaatikko ja tiedemies Isaac Newton julkaisi teoksensa Principia Mathematica. Siinä Newton esitti planeettojen liikettä ja painovoimaa koskevan teoriansa periaatteet, maailmankaikkeuden toiminnan kaavan.
“Hän on kohteliain ja mukavin mies, jonka voi kuvitella.”
Opiskelija Adam Smithistä
Siinä missä keskiaikaiset oppineet olivat pitäneet maailmankaikkeutta kaoottisena ja Jumalan väliintulosta riippuvaisena, Newton näki sen valtavana, hyvin toimivana kellokoneistona. Kaikki oli ennustettavaa, lainmukaista ja – sen ansiosta, että sen osat toimivat täydellisellä tarkkuudella keskenään – täydellisessä tasapainossa ja harmoniassa.
Oxfordissa vietetyn ajan jälkeen Smith nimitettiin professoriksi Glasgow’hun. Yliopistossa hän alkoi muiden aikansa tutkijoiden tavoin pohtia, voisiko ihmisluonnon ja yksilön paikan yhteiskunnan suuressa kellokoneistossa asettaa samanlaiseen kaavaan.
Vuonna 1759, viisi vuotta ennen Ranskaan matkustamista, hän esitti ehdotuksensa ihmisluonnon teoriaksi kirjassaan.
Smith huomautti tuolloin teoksessaan Moraalituntojen teoria, että vaikka yksilöä ohjaisi itsekkyys, ihminen on luonnostaan taipuvainen huolehtimaan muiden hyvinvoinnista:
“Hänen (ihmisen, toim.) luonnossaan on ilmeisesti joitakin periaatteita, jotka saavat hänet kiinnostumaan toisten ihmisten kohtalosta ja jotka tekevät heidän onnellisuudestaan hänelle tarpeellista – vaikka hän ei itse saisikaan siitä mitään muuta kuin vain mielihyvää asian pohtimisesta.”
Taloudellisissa asioissa ihmisen tarve varmistaa muiden onnellisuus ilmenee automaattisesti vapailla markkinoilla, Smith väitti. Tällöin taloudellinen mekanismi, jota Smith kutsui “näkymättömäksi kädeksi”, varmistaa, että väestön kollektiivinen käyttäytyminen hyödyttää kaikkia yhteiskunnan jäseniä.
“Näkymätön käsi” oli kaikkien yksilöiden toiminnan summa markkinoilla. Jos esimerkiksi tavaran kysyntä oli suurta ja sen hinta nousi, valmistajat luonnollisesti tuottivat enemmän kyseistä tavaraa. Tämä saisi tavaran hinnan laskemaan, mikä hyödyttäisi vähävaraisia.
Smith ehdottikin, että markkinoiden annettaisiin säännellä itse itseään eikä vähäisimmän siksi, että se olisi auttava käsi yhteiskunnan heikoimmille jäsenille, joita kohtaan hän tunsi suurta empatiaa.
Adam Smithistä tuli supertähti
Teoria ja sen optimistinen näkemys ihmisluonnosta sopivat hyvin yhteen ajan tiedettä, järjestystystä ja edistystä koskevien uskomusten kanssa. Kirja oli heti suosittu, ja Smithistä tuli julkkis tiedepiireissä. Glasgow’ssa intellektuellit palvoivat häntä supertähtenä, ja kirjakaupat myivät hänen rintakuviaan. Smith menestyi myös opettajana.
“Hänessä ei ole mitään sellaista muodollista jäykkyyttä ja pedanttisuutta, jota professoreilla niin usein on. Hän on kohteliain ja huomavaisimmies, jonka voi kuvitella”, kirjoitti eräs Smithin oppilas kirjeessään ystävälleen.
Kaiken maineen keskellä Adam Smith sai tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä. Charles Townshend – merkittävä brittiläinen poliitikko ja myöhempi valtiovarainministeri – oli niin vaikuttunut Smithin työstä, että pyysi tätä opettamaan poikapuoltaan Henry Scottia, jonka Townshend aikoi lähettää Ranskaan opiskelemaan.
Townshend tarjosi 500 punnan vuosipalkkaa, joka oli noin kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä Smith ansaitsi professorina. Adam Smith tarttui tarjoukseen, ja helmikuussa 1764 hän matkusti Ranskaan nuoren Henry Scottin kanssa.
Yliopiston professorina Smith oli tottunut päivittäisiin keskusteluihin ja väittelyihin filosofisista ajatuksista ja päivänpolttavista kysymyksistä. Rankassa hän oli tylsistynyt koko päivän. Hän hälvensi tyytymättömyyttään kirjoittamalla alun kapitalismia käsittelevään teokseensa Kansojen varallisuus.
Tullimuurit ja monopolit johtivat pysähtyneisyyteen
Moraalituntojen teoria käsitteli ensisijaisesti ihmisluontoa, kun taas Kansojen varallisuus käsitteli taloutta. Aihe oli erittäin ajankohtainen.
Seitsenvuotinen sota (1756-1763) oli vakiinnuttanut Ison-Britannian Euroopan johtavaksi vallaksi, mutta sota jätti myös Britannian valtion kassaan suuren aukon.
Tuon ajan taloustieteilijät uskoivat, että vauraus tuli kaupasta ja että kaupan ylijäämä oli ensiarvoisen tärkeää. Yhteiskunnan vaurautta suojeltiin tuontitavaroiden korkeilla tulleilla.
Kapitalismi poisti merkantilismin ajatuksen, jonka mukaan talous oli nollasummapeli, jossa vietiin mahdollisimman paljon ja tuotiin mahdollisimman vähän.
Tullimuuri kuitenkin haittasi kauppaa ja aiheutti Adam Smithin havaintojen mukaan valtakunnan talouden horjumisen, kun yritysten omistajat yrittivät säästää voittoja laskemalla työntekijöidensä palkat juuri ja juuri toimeentuloon riittäviksi.
Smith suhtautui kriittisesti tähän ajattelutapaan, jota hän nimitti merkantilismiksi teoksessaan “Kansojen varallisuus“.
Jo vuonna 1755 hän esitti paikallisyhdistykselle lähettämässään kirjeessä luonnoksen siitä, miten valtion tulisi toimia:
“Ei tarvita paljon muuta kuin rauha, kohtuulliset verot ja siedettävä oikeudenkäyttö, jotta valtio voidaan johtaa alhaisimmasta barbaariasta korkeimpaan vaurauteen. Kaikki muu seuraa luonnostaan”.
Adam Smith sai selkeämmän käsityksen siitä, mitä asioiden luonnollinen järjestys oli, kun hän ja hänen oppilaansa saapuivat Pariisiin joulun aikaan vuonna 1765 Etelä-Ranskan ja Sveitsin kiertomatkan jälkeen.
Ranskalaiset olivat brittien tavoin keränneet suuren sotavelan, ja taloustieteilijätkin yrittivät täyttää valtionkassaan syntynyttä aukkoa. Yksi taloustieteilijöistä oli François Quesnay. Smithin tavoin hän suhtautui kriittisesti ajatukseen, jonka mukaan ulkomaankauppa oli valtion ainoa arvonlähde.
Quesnay uskoi, että arvo tuli maataloudesta. Maatilojen sato ja karja ravitsivat ylhäisiä ja alhaisia, kun taas kauppa ja teollisuus hänen mielestään vain muokkasivat sitä arvoa, jonka maatalous oli jo luonut.
Adam Smith tapasi Quesnayn useaan otteeseen, ja heidän välilleen syntyi läheinen ystävyys. Heidän keskustelujensa kautta Smithin ajatukset saivat muotonsa.
Kapitalismi muotoutui
Adam Smith tajusi, että ranskalainen oli oikeilla jäljillä. Kaupan ylijäämä ei ollut talouden kannalta tärkein asia mutta ei myöskään pelkkä maatalous.
Smithin mukaan kansakunnan vauraus tuli maataloustuotannosta, kaupasta ja tehtaiden tuottamista tavaroista sekä niiden tuottamiseen tarvittavasta työvoimasta. Siksi kansakunnan oli vaurauden lisäämiseksi laajennettava tuotantoaan.
Ennen kaikkea valtion oli kuitenkin vapautettava sekä yritykset että työntekijät liiallisista veroista, säännöksistä ja muista rajoituksista. Adam Smith uskoi, että kaikkien olisi voitava käydä esteetöntä kauppaa tavaroilla, työvoimalla ja palveluilla.
Hän esitti ajatuksensa vuonna 1776 julkaistussa teoksessaan Kansojen varallisuus.
Smith kuitenkin korosti, että taloudellinen vauraus ei saisi toteutua työntekijöiden ja heikkojen kustannuksella. Rikkaiden olisi maksettava veroja suhteessa enemmän kuin muun yhteiskunnan, ja työntekijöille olisi taattava kohtuullinen palkka.
Talousjärjestelmät seuraavat toisiaan
1600-1700-luvut:Merkantilismi
Vuoden 1600 tienoilla Euroopan maat alkoivat harjoittaa talouspolitiikkaa, joka suosi yksittäisten maiden kauppaa. Tavoitteena oli saada vienti suuremmaksi kuin tuonti, jotta kauppa olisi kannattavaa. Tuonnin hidastamiseksi maat ottivat käyttöön tullimuurit, jotka haittasivat kasvua ja väestön mahdollisuuksia.
1800-luku:Kapitalismi
Adam Smithin innoittamana alettiin antaa vapaiden markkinavoimien vallita. Voimien vapaa toiminta johti kuitenkin suuriin taloudellisiin vaihteluihin ja usein kriiseihin, ja monopolien muodostuminen kumosi markkinavoimat. Voiton tavoittelu johti myös suureen eriarvoisuuteen yhteiskunnissa.
1900-luku:Sosiaalinen markkinatalous
Eriarvoisuuden torjumiseksi useat länsimaat alkoivat jälleen säännellä taloutta, esimerkiksi monopolien muodostaminen kiellettiin. Tätä seurasi työmarkkinoiden sääntely, jossa valtio tukee heikoimmassa asemassa olevia takaamalla työttömyyskorvaukset, joilla ihmiset voivat elää.
Adam Smith ajatteli sekä rahaa että etiikkaa
Tehokkuus ja kasvu olivat Adam Smithin avainsanoja, mutta Smithin kahden pääteoksen lukeminen paljastaa, että kapitalismin isä oli paljon inhimillisempi kuin myöhemmin on annettu ymmärtää.
Kova Adam Smith
VEROTUS:
Adam Smith uskoi, että verot ovat luonnostaan pahoja, koska verotus häiritsee markkinavoimien vapaata toimintaa ja loukkaa omistusoikeuksia.
MORAALI:
Smith uskoi, että jokaisen ihmisen on ennen kaikkea huolehdittava itsestään. Jokainen yksilö on vastuussa omasta onnellisuudestaan sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta hyvinvoinnistaan.
VARALLISUUS:
Yhteiskunnassa, jossa vallitsee vapaa kilpailu, yrittäjyys johtaa vaurauteen. Rikkaus on siis merkki siitä, että yksilö on luonut jotain yhteiskunnalle arvokasta, Smith uskoi.
Pehmeä Adam Smith
VEROTUS:
Smith uskoi myös, että tietyt verot ovat välttämättömiä ja että verotus olisi toteutettava siten, että rikkaat maksavat eniten, koska heillä on eniten annettavaa.
MORAALI:
Vaikka yksilön on otettava vastuu itsestään, Smith uskoi myös, että ihmisten on noudatettava Raamatun käskyä rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.
VARALLISUUS:
Smithin mukaan varakkaat ihmiset ovat harvoin ihailtavia. Saavuttamansa rikkauden vuoksi useimmat rikkaat ihmiset lakkaavat ponnistelemasta.
Источник: Журнал Historia, 2024, №2.
Свежие комментарии