«

»

Ноя 11 2014

Распечатать Запись

Жизнь как история: Iiris sai vakituisen työn 50-vuotiaana

Рассказ из серии «Жизнь как история«, где на простом финском рассказывается о повседневной жизни обыкновенных финнов.


1960-luvulla mentiin töihin heti peruskoulun jälkeen. Olin ensin pari vuotta työssä ison kaupan varastossa ja lähettinä. Naimisiin menin vuonna 1972. Minun isällä oli oma yritys ja hän pyysi minua tulemaan töihin sinne. Se oli aika iso yritys, ja minä opettelin hoitamaan palkanlaskennan ja laskutuksen. Tein myös urakkasopimuksia. Ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1975. Äitiysloman jälkeen sain puolen vuoden sijaisuuden vakuutusyhtiössä. Aloitin myös opiskelut: suoritin kaupallisen alan perustutkinnon ja kauppateknikon tutkinnon kolmessa vuodessa. Tein samaan aikaan sijaisuuksia kahdessa eri vakuutusyhtiössä.

Lähestyttiin 1980-lukua ja Suomessa oli hyvä aika. Me otimme miehen kanssa riskin ja perustimme oman kodinkoneyrityksen. Mies teki huoltotöitä, ja minä hoidin myymälän ja toimistotyön. Firmalla meni hyvin. Toinen lapsi syntyi vuonna 1984.

1990-luvulla taloustilanne muuttui: isot marketit tekivät hintakilpailun pienelle yritykselle mahdottomaksi, ja meidän oli lopetettava myymälä. Minä menin ensimmäistä kertaa elämässä ilmoittautumaan työvoimatoimistoon, mutta myynti- tai toimistotyötä ei ollut.

Huomasin, että minulta puuttuivat atk-taidot ja niitä vaadittiin nykyään kaikissa työpaikoissa. Suoritin peruskurssin ja toimistotyön atk-kurssin. Sen jälkeen pääsin provisiopalkkaiseen työhön vakuutusyhtiöön: kiersin omalla autolla kodeissa myymässä vakuutuksia. Se oli välillä raskasta, koska työ oli iltatyötä ja minulla oli pieni lapsi.

Kolmen vuoden jälkeen lopetin työn ja menin opiskelemaan lisää atk:ta. Kävin myös ruotsin kielen kurssin. Kursseihin kuului myös työharjoittelua. Minulla oli jo toimistotyön koulutus, ja minusta oli väärin, että minun piti tehdä ilmaiseksi työtä, vaikka osasin jo tämän ammatin.

Kurssien jälkeen vuonna 1998 tunsin, että olin toivottomassa tilanteessa. Löytyi vain osa-aikaista työtä, mutta tarvitsin kokopäivätyön, koska lainat piti maksaa ja perheestä huolehtia. Menin työvoimatoimistoon ja sanoin, että kertokaa minulle, miltä alalta minä voin saada työtä. Työvoimatoimistosta kerrottiin, että vartijoille ja siivoojille löytyy töitä. Olin masentunut ja ajattelin, että nyt menee vanha koulutus ja työkokemus ihan hukkaan. En arvostanut siivoustyötä.

Minä olin kuitenkin jo yli 40-vuotias ja ajattelin, että jos nyt jään työelämän ulkopuolelle, en enää pääse takaisin. Menin siis puhdistuspalvelualan koulutukseen. Koulutuksen aikana käsitykseni siivoustyöstä muuttui: se oli paljon muutakin kuin luuttuamista*. Työ on itsenäistä, ja kun tekee yksin, on iso vastuu, että käyttää oikeita aineita ja koneita. Olin työharjoittelussa sairaalassa, ja esimerkiksi leikkaussalin siivoaminen on todella tarkkaa työtä hygieniasyistä.

Kun kurssi loppui, menin mukaan osuuskuntakurssille. Epäilin kuitenkin, koska tiesin kokemuksesta, että yrittäminen on iso riski. Soitin työharjoittelupaikkaan, sairaalaan, ja kysyin, olisiko heillä töitä minulle. He kysyivät, voinko aloittaa huomenna. Tein sijaisuuksia eri osastoilla kolme vuotta. Maaliskuussa 2002 työpaikkani vakinaistettiin. Teen sairaala-apulaisen työtä psykiatrisella osastolla ja saan olla ihmisten kanssa. Nuorena minä haaveilin hoitotyöstä ja nyt olen päätynyt siihen mutkan kautta.

Vähän aikaa sitten hain työpaikassani palveluohjaajan sijaisuutta, koska nykyinen palveluohjaaja jäi äitiyslomalle. Nyt teen työvuorolistoja ja hoidan laskutusta. Tässä työssä kaupallisen alan koulutuksesta ja atk-taidoista on hyötyä. Toisaalta en voisi tehdä tätä työtä, jos minulla ei olisi myös pitkää kokemusta sairaalan siivoustyöstä. Jos en olisi itse tehnyt siivoustyötä, en osaisi nyt suunnitella ja ohjata toisia.

Sain vakituisen työpaikan 50-vuotiaana. Minusta se on hyvä saavutus.

* luuttuaminen — от слова luuttuполовая тряпка — то есть имеется в виду мытье половой тряпкой

Перевод:

Послать ссылку в:
  • Добавить ВКонтакте заметку об этой странице
  • Facebook
  • Twitter
  • LiveJournal
  • Одноклассники
  • Blogger
  • PDF

Постоянная ссылка на это сообщение: http://www.suomesta.ru/2014/11/11/zhizn-kak-istoriya-iiris-sai-vakituisen-tyon-50-vuotiaana/

Добавить комментарий

Ваш e-mail не будет опубликован. Обязательные поля помечены *