«

»

Окт 22 2013

Распечатать Запись

Финский с Тимо Парвела * 16

назад


RÄÄPYSKÄ


— No niin. Oli karttakeppiä tai ei, meidän on vihdoin aloitettava työt, sillä aika käy vähiin, opettaja sanoi seuraavana aamuna. Hän käänsi kaihtimet kiinni, sillä aamuaurinko paistoi suoraan meidän luokkaamme.

— Minä tiedän, että te olette viisaita, älykkäitä ja osaavia oppilaita. Meidän on vain hiukan kerrattava asioita ja sen jälkeen me kaikki suoritamme toisen luokan loppuun aivan leikiten. Sitten tiemme valitettavasti eroavat, sillä minä aloitan syksyllä uuden ekaluokan kanssa ja te puolestanne jatkatte uuden opettajan kanssa kolmannelle luokalle, opettaja sanoi. Hän näytti omituisen iloiselta, vaikka hän puhui niin surullisesta asiasta. Meitä liikutti se, kuinka hän yritti hymyillä kyyneleiden läpi. Toisaalta mekin kyllä hymyilimme, sillä me tietenkin pelastaisimme opettajan ja itsemme. Opettaja saisi opettaa meitä ikuisesti.

— Aloitetaanpa sitten, opettaja sanoi.

Hän piirsi taululle ympyrän.

— Mikä tämä on? hän kysyi.

— Pyörylä, sanoi Hanna.

— Meidän kissa, Tiina vastasi.

— Pallo, joka on syönyt neliön, minä arvasin.

— Minä pukkaan tuota palloa kuutioon, jos minun täytyy tietää mitään, Pukari urisi.

— Äiti osaa piirtää paremman, sanoi Samppa.

— Jos sen alle piirtäisi viivan, se näyttäisi meidän isältä, joka makaa sohvalla, arveli Pate.

Opettaja katseli meitä aika kummastuneen näköisenä. Sitten hän katsoi ympyrää ja taas meitä.

— Tuukka, opettaja huokasi. — Kerro kaikille.

— Hmm, olisikohan se sombreropäinen meksikolainen ylhäältä katsottuna? Tuukka kysyi.

Opettaja raapi niskaansa. Hänen otsallaan oli pari hikihelmeä. Minun mielestäni opettajan kannattaisi panna otsaansa deodoranttia.

— No, palataan geometriaan vähän myöhemmin. Voisitteko sen sijaan luetella pihapiirimme yleisimmät linnut?

— Rääpyskä, luetteli Hanna.

— Pulut, pöllöt ja erikoislinnut, luettelin minä.

— Herkkutatti ja suppilovahvero, luetteli Tiina.

— Kurjenpolvi, sanoi Tuukka.

— Batman, Hämähäkkimies ja Pingviini, luetteli Samppa.

Pukari ei sanonut mitään.

— Ympyrä, sanoi Pate.

Nyt opettaja vaikutti jo tosi levottomalta. Me sen sijaan hymyilimme, sillä meidän esityksemme näytti menevän hyvin. Niin hyvin, ettei meitä pelottanut yhtään, kun rehtori Piippu saapasteli luokkaan. Hän ei saisi meitä kaupaksi alennuksellakaan.

— Mikäs tilanne? rehtori murahti.

— Loistava. Näin älykkäitä ja kypsiä lapsia saat etsiä, etkä löydä sittenkään. Johtuu varmasti siitä, että heidän opettajansa on opettajakunnan eliittiä, opettaja sanoi.

— Minä en löydä nenääni, sanoi Hanna. Hän yritti niistää korvaansa.

— Onko kenelläkään taskulamppua? Minun järkeni valo on sammunut, Tuukka ilmoitti.

— Meidän kaikkien täytyy tankata lisää valoa kuihtuneisiin aivoihimme, minä ilmoitin. Sitten me venytimme silmämme tosi suuriksi ja tuijotimme rehtoria, joka säpsähti hieman.

Apua, nyt minä yli valotuin, Tiina kauhistui.

— Aivot tarvitsevat valon lisäksi myös vettä. Minun täytyy kastella aivojani, sanoi Tuukka ja meni laskemaan hanasta vettä korvaansa.

Tiina yritti tunkea päätään reppuun. Minä pärisyt-telin huuliani. Samppa pärisytteli Paten huulia. Pate pärisytteli muuten vaan ja Pukari uhkasi päristää rehtoria pärisyttimeen, jos hänen täytyisi päristää.

— Vielä pientä säätöä ja nämä ovat ihan priimaa, opettaja vakuutti.

Ei olla, sanoi Hanna.

— Me ollaan pelkkää sekundaa, Tuukka säesti.

— Me ollaan ihan huonoja, minä vakuutin.

— Täysin toivottomia, sanoi Tiinan ääni repusta.

— Paitsi Batman. Batman on paras, sanoi Samppa.

— Mitä nyt? Ostaako rehtori sittenkin sen Tuukan auton? kysyi Pate.

— Ovat varmaan vähän ylikunnossa, mutta kyllä se siitä tasaantuu ennen kevätjuhlia. Me otamme vielä sellaisen loppukirin, että Pekka Vasalan loppurutistus Mimchenin olympialaisissa 1972 oli sen rinnalla pelkkä saunalenkki, opettaja yritti, mutta rehtori Piippu ei selvästikään kuunnellut.

Hän nimittäin tuijotti minua ja Patea.

— Varsinainen asiani oli, että nämä kaksi olivat eilen minun kansliassani kesken oppitunnin. Oletan, että rankaiset heitä siitä.

— Eihän toki. He olivat suorittamassa erikoistehtävää. He olivat etsimässä tärkeää opetusvälineistöä, joka on kadonnut.

— Mikä on kadonnut? rehtori halusi tietää.

— Karttakeppi, opettaja täsmensi.

— Pidät nämä oppilaasi täällä luokassa. Minulle on tulossa tärkeä vieras, enkä halua häiriöitä. Tämä on käsky, jonka rikkomisesta seuraa ankara rangaistus. Sinulle.

Sen sanottuaan rehtori poistui ja pamautti oven perässään kiinni. Opettaja puolestaan pamautti kämmenen otsaansa ja voihkaisi. Meitä vähän nauratti. Me olimme ilmeisesti onnistuneet aika hyvin.


aika käy vähiin — время заканчивается


вперед

Послать ссылку в:
  • Добавить ВКонтакте заметку об этой странице
  • Facebook
  • Twitter
  • LiveJournal
  • Одноклассники
  • Blogger
  • PDF

Постоянная ссылка на это сообщение: http://www.suomesta.ru/2013/10/22/finskij-s-timo-parvela-16/

Добавить комментарий

Ваш e-mail не будет опубликован. Обязательные поля помечены *