назад
KUKAAN EI YHTÄÄN MITÄÄN
Me pidimme lopultakin ihan oikeat oopperaharjoitukset. Opettaja järjesti meidät lavalle riviin ja piti puheen.
— Aluksi pari yksinkertaista sääntöä: Kukaan ei soita kapuloilla. Kukaan ei liiku. Kukaan ei mene vessaan. Kukaan ei yhtään mitään. Onko selvä? kysyi opettaja.
Me emme vastanneet, sillä meillä ei ollut siihen lupaa.
— Hyvä. Näin meille tulee tosi hauskaa, opettaja nyökkäsi tyytyväisenä.
— Ensin jaamme roolit. Hanna, sinä olet Punahilkan äiti. Tiina, sinä olet Punahilkka. Ella, sinä olet isoäiti. Pukari, sinä olet susi ja loput soittavat ja laulavat ja esittävät metsän puita, opettaja määräsi.
Ja sitten me harjoittelimme. Vaikka opettaja oli jo aiemmin laatinut sen hienon käsikirjoituksen, meidän versiomme oli kuitenkin aika paljon tavallisempi. Äiti antoi Punahilkalle korin. Punahilkka lähti metsään. Susi uhkasi purra kaikkia nilkkaan, jos hänen täytyisi näytellä tyttöjen kanssa. Punahilkka antoi korin minulle, ja Samppa itki metsässä, koska hän olisi halunnut olla Batman, joka pelastaa kaikki. Metsä oli muuten hiljaa, koska opettajahan kielsi kapuloiden hakkaamisen.
Seuraavana päivänä meillä oli uudet harjoitukset. Ne olivat vähän erilaiset, sillä opettaja oli saanut aika paljon puheluita äideiltä ja isiltä, jotka eivät olleet tyytyväisiä roolijakoon.
— Niin että tässä ovat nyt sitten uudet roolit, opettaja huokaisi. — Samppa, sinä olet Batman, joka pelastaa kaikki. Hanna, sinä olet Punahilkka. Tiina, sinä olet Punahilkka. Ella, sinä olet Punahilkka. Pate, sinä olet Punahilkka. Tuukka, sinä olet isoäiti, äiti ja susi. Pukari, sinä saat olla mikä haluat, koska sinun vanhempasi eivät halua, että luovuuttasi kahlitaan rooleihin.
— Minä en halua olla kukaan, Pukari murisi.
Sitten harjoitukset alkoivat. Niistä tuli aika erilaiset kuin edellisistä:
Äiti antoi korin neljälle Punahilkalle, joista yksi halusi olla mieluummin Sinihilkka, koska punainen oli tyttöjen väri. Hannan mukaan ei ollut olemassa tyttöjen ja poikien värejä. Eikukaan oli yllättäen samaa mieltä. Hän uhkasi kasvattaa kaikkia sukupuolineutraaliin, jos hänen täytyisi tunnustaa mitään väriä. Punahilkat puolestaan kiistelivät siitä, kuka saisi kantaa koria, mutta Sinihilkka nappasi korin heidän hilkkojensa edestä ja pinkaisi metsään. Punahilkat ajoivat häntä takaa. Susi yritti hetken saada Punahilkkoja kiinni, mutta luovutti ja meni lukemaan ansametsästäjän opasta. Batman liihotti apuun, mutta joutui perääntymään, kun Eikukaan puolusti Sinihilkkaa ja koria. Batman soitti äidilleen, joka halusi puhua opettajan kanssa. Opettajan puhuessa Batmanin äidin kanssa puhelimessa Sinihilkka ja Pukari keksivät, että korilla saattoi laskea liukumäkeä näyttämön portaita pitkin.
Opettajan lopettaessa puhelun korista oli jäljellä pelkkä kahva, Batman murjotti patjavarastossa, Punahilkat piirittivät Sinihilkkaa ja isoäitisusiäiti luki kirjaansa puolapuiden juurella. Eikukaan oli kiivennyt köyttä pitkin kattoon korin kahva mukanaan, koska hän halusi sittenkin olla joku. Hän oli Tarzan.
— Ei Punahilkassa ole Tarzania, sanoi Hanna.
— Mutta Punahilkassahan on metsästäjä, joka pelastaa Punahilkan. Sehän on vähän sama kuin Tarzan, joka pelastaa Janen, minä keksin.
— Janehilkka, Tiina maisteli nimeä.
Kaikki halusivat olla Janehilkkoja. Myös Pate ja Pukari.
— Mitä täällä tapahtuu? kysyi rehtori, joka oli tullut saliin.
— Sanopa se, opettaja nyökkäsi.
Pukari oli katossa. Tuukka puolapuilla. Me Punahilkat näyttämöllä Sinihilkan kanssa. Samppa nyyhkytti patjavarastossa.
— Täällä on kaikki kunnossa, opettaja ryhdistäytyi.
— Pukari, voitko murista sieltä vähän kuuluvammin. Tytöt, olkaa siinä Paten ympärillä hiukan tiiviimmin, juuri noin. Samppa, enemmän ääntä! opettaja ohjasi meitä.
— Minusta tämä näyttää kaaokselta, rehtori mutisi.
— Eikö mitä. Tämä on juuri niin kuin pitääkin. Luovuus on kaaoksen tuomista järjestykseen. Hienoa, eikö olekin? opettaja myhäili.
Rehtori tuhahti ja poistui. Opettaja puhahti ja rutisti käsikirjoituksensa palloksi.
— Yritetäänpäs vielä kerran. Tällä kertaa lisäämme vielä laulun ja musiikin, hän sanoi sitten.
Kukaan ei yhtään mitään. — Никто ничего.
roolijako — распределение ролей
pinkaista — броситься бежать
rutistaa — смять, скомкать
Свежие комментарии